Minulla on nyt vähän ollut (ja on vieläkin) ongelmia tämän simssin kanssa; peli sammuu kesken kaiken ynnä muuta mukavaa. Siitä syystä osien tulo on vähän epävakaata, mutta kyllä niitä tulee ;). Samasta syystä myöskään noita mukavia puita ym koristeita ei kuvien taustalla tulla näkemään, sillä se tässä juuri tuon sammumisen tuntuu laukaisevan kun sille päälle sattuu (vaikka sammuu se vähän pitkin poikin muutenkin). Tämä on muutenkin aika epämääräinen osa; kuvia vähän päälle 20 ja loppuu mukavasti hauskasti kesken. Johtuu siitä että kuvat minulla on ollut jo ties kuinka kauan (samaten osa teksteistä) ja nyt sitten sain tuon VA:n tuossa vähän aikaa sitten. Törkkäsin sitten vain nämä yhdeksi osaksi. Eli uusi lisäosa ja uudet kujeet.

En vieläkään oikein tiedä että kumpi perijäksi, ehdotuksia? Laitan varmaan äänestyksen myös Radolaan, sieltä saa bongailla myös Liamin teininä. Samaten näiden osien koko, haluatteko että teen sellaisia isompia, vaiko sitten näitä pieniä? Niissä on molemmissa puolensa, ja haluan kuulla mielipiteenne. Kommentit siis ovat nyt entistäkin tärkeämpiä!

___________________________________________________



Eipä mennyt kauaakaan kun Amalia kasvoi, hieman masentavissa merkeissä tosin. Vanhemmat juoksivat koko ajan asioillaan, joten pikkuisen syntymäpäiviä ei edes huomattu. Felician keskittyessä enemmän työhönsä, Anselmi yritti pitää seuraa Amalialle. Sisimmässään häntä kuitenkin kalvoi ajatus, että tyttö ei edes ollut hänen..



Ja kuinka kävi ei-lasta-lastenhoitajalle lupauksen? Molemmat vanhemmat olivat töissä, Anselmi taskuvarkaana ja Felicia Viihteen puolella. Oli siis ilmeistä että työajat joskus menisivät päällekäin.. Anselmilla tuntui olevan ennakkoluuloja lastenhoitajaa kohtaan, ja tosiaan, ei tämä tuntunut mitenkään erityisen ammattitaitoinen olevankaan.



Vaikka kaikki toivoivatkin, Amalia ei ollut yhtään helpompi lapsi taaperoiässä. Kaikki joutuivat lujille, mutta jotenkin siitä kuitenkin selvittiin.



Sillä pian vietettiinkin taas syntymäpäiviä, paitsi että niitä ei oikeastaan vietetty. Kakku ehdittiin ostaa, mutta juhlien järjestäminen venyi koko ajan, eikä kukaan lopulta huomannut kun Amalia kasvoi lapseksi. Amalian mennessä nukkumaan (ja hän nukkui muuten vanhempiensa kanssa samassa huoneessa, ei ollut varaa sen kummempiin remontteihin oman huoneen rakentamiseksi) Felicia ja Anselmi pitivät pienimuotoisen palaverin. He keskustelivat lähinnä siitä, pitäisikö Amalialle kenties kertoa tämän oikeasta isästä. Lopulta päädyttiin siihen, että ensinnäkään Amalia ei ollut tarpeeksi vanha vielä, eikä isästä välttämättä tarvitsisi kertoa koskaan.
Anselmi aloitti varovaisesti keskustelua toisesta lapsesta (jota hän koko ajan salaa toivoi) mutta Felicia vain murahti epämääräisesti ja molemmat painuivat nukkumaan.



Vaihteeksi koko Chasen perhe oli päässyt yhtäaikaa syömään. Amalia keskusteli tapansa mukaan kaikesta täysin turhanpäiväisestä samalla kun kuitenkin mielessään mietti Anselmia, joka oli vaikuttanut viimeaikoina jotenkin hieman.. kylmemmältä häntä kohtaan. Anselmi taas mietti toista vauvaa ja miten voisi suostutella Feliciaa, Felician miettiessä tapansa mukaan työasioita.



Vauvasta ei oltu liiemmin keskusteltu pienen palaverin jälkeen mutta jotenkin siinä vain lopulta kävi näin. Anselmi oli ollut vauvan suhteen täysin hiljaa, mutta kun selvisi että Felicia oli raskaana hän avasi sanaisen arkkunsa ja yritti kaikin voimin estää häntä tekemästä aborttia. Felicia suostui aluksi vain miettimään asiaa, mutta lopulta luovutti. Hyvinhän kaikki oli tähänkin asti mennyt, joten mitä toinen lapsi haittaisi, vai mitä?



Raskaus oli helppo (verrattuna Amaliaan) ja meni ohi nopeasti. Kuvassa näkyvä pieni käärö on poika, joka sai nimekseen Liam. Tällä on äitinsä kauniit silmät ja isänsä punaiset hiukset. Amalia tuntui olevan hieman kateellinen uudesta vauvasta.



Elämä jatkui entiseen malliin, vanhemmat paiskivat töissä ja ylennyksiä virtasi tasaisesti, samalla kun Amalian koulumenestys kärsi kotioloista. Lastenhoitajakin oli tuttu vieras. Anselmi oli hyvin läheinen Liamin kanssa, mutta Amalia jäi taka-alalle äidin paiskiessa töitä viimeistä päivää.



Mutta mutta, mitä tämä nyt tarkoittaa?! Onko Anselmi kenties saatu kiinni? Kirottu rikollisuusura! Liian riskialtista, sitähän se Feliciakin päivitteli.



Ei sentään, Anselmi oli vain päättänyt adobtoida perheeseen suloisen kissanpennun, Raksun. Lahja oli tarkoitettu lähinnä Amalialle, joka oli muuttunut kovin syrjäytyneeksi. Felician reaktio kissaan ei ollut mitenkään erityisen lämmin, sehän tarkoitti lisää suita ruokittavaksi! Lopulta tämä suloinen pakkaus lämmitti kaikkien sydämet, vaikkakaan Amalia ei tästä erityisesti innostunut...



Vauvaikä meni nopeasti, ja pian koitti Liamin syntymäpäivät. Felicia yritti parantaa tapojansa edes hieman, ja tällä kertaa pienimuotoiset kakkukestit ehdittiin järjestää (mutta vain perheen kesken tosin). Amalialle se tuntui olevan viimeinen pisara, hän musertui täysin ja sulkeutui kuoreensa. Anselmin suosiminen ei auttanut asiaa yhtään. Asiaa yritettiin selvittää mutta se jäi silti hautumaan. Koulustakin oltiin jo otettu yhteyttä huonojen arvosanojen ja käytöksen tähden, jotain oli tehtävä ja äkkiä, muuten sosiaalitantta veisi molemmat lapset.



Sitten edes aavistuksen iloisempia asioita. Nimittäin tällainen taapero sieltä kuoriutui. Liam tuntui olevan koko perheen (no, lähinnä Anselmin) lellikki. Hän on erittäin toimelias ja menevä (niinkuin siskonsakin) mutta myös siistimpi, ja aavistuksen vakavampi. Horoskoopiltaan kauris.



Amalia kasvoi pian Liamin jälkeen (eikä kukaan huomannut taaskaan ... masentavaa) ja hänestä tuli mielestäni varsin kaunis! Päivällispöydässä Anselmi töksäytti järkyttävän uutisen; hän ei ollut Amalian oikea isä. Amalia otti sen aika hyvin (ottaen huomioon miten tahdikkaasti Anselmi sen sanoi) mutta päätyi sitten päivän lopulla angstaamaan ja pysymään omissa oloissaan.. Vaikka sehän ei ollut mitään uutta.



Raksustakin kasvoi komea kolli. Kasvunsa myötä hänkin joutui nyt töihin.



Erityisesti Amalia oli alkanut kiinnittää huomiotaan Raksuun (kun ei muita kavereita saanut) ja heistä tulikin ylimmät ystävät. Amalia auttoi Raksua ylenemään urallaan opettamalla tälle uusia taitoja, kun muut eivät jaksaneet/viitsineet/muistaneet/halunneet/välittäneet.



Ei se rikollisura niin kamalaa olekaan! Anselmi sai 20 000 simoleonia timattinryöstöstä, ja sen avulla taloa saatiin remontoitua.



Chasen perheen pihamaa näyttääkin nyt tältä.



Uusi (isompi!) talo helpotti kaikkien elämää, mutta silti vanhempien aika kului uusia taitoja hankkiessa. Ei kestäisi enää kauaa kun niin nuorekkaista työnarkomaaneista tulisi vanhuksia. Felicia eritoten oli kauhuissaan ajatuksesta, että hänestä tulisi rupsahtanut mummo.



Aika riensi ja Liamista kasvoi komea lapsi.. Ja hän tiesi sen itsekin. Liam halusi paljon ystäviä, ja ennen kaikkea olla cool. Hän halusi myös samalla miellyttää vanhempiaan (tai ainakin Anselmia) joten teki kiltisti läksyt aina kun jaksoi, ja välillä myös Amaliankin vaikka he eivät olleet hyvissä väleissä. Liam oli kuitenkin fiksu ja tiesi että jos Amalian numerot laskevat tarpeeksi, heidät molemmat vietäisiin pois.



Lopulta  onnisti, ja Amalia löysi edes yhden samanhenkisen ihmisen koulusta. Vanhemmat patistivat tätä jatkuvasti hankkimaan uusia tuttavuuksia, mutta Amalialle riitti Raksu. Erityisesti Felicialla oli vaikeaa ymmärtää moista, hän kun oli itse niin sosiaalinen



Tosiaan, hän oli sosiaalinen ja lukuisat ystävät tuntuivat olevan myös, kun soittelivat joka päivä. Joskus Felicia kaipasi omaa rauhaa.. Mutta vain joskus.



Omg, sanoi Amalia. Tämä osa jää nyt näihin tunnelmiin, mutta VA:n asennuksen myötä uusia tuulia luvassa.